älä sinä huoli

Aloin jo viime postauksen vuoksi haaveilemaan, että olisi jo kesä ja tekemään kaikkea outoa. Kävin kaupassa ja ostin jätskin, jonka söin matkalla kotiin kuvitellen että on kesä... Melkein uskoin itsekin. Ja saunassa kuvittelin ottavani aurinkoa. Jos en vaan katsele ulos niin uskon oikeasti itsekin :D

se sulaa !!

Vaikka olenkin nyt lomalla, en silti saa hetkenkään rauhaa koulujutuista, kiitos jenna -.- ei vaa :D koska tajuan hyvin usein, että mun pitäisi nyt jo kirjotetun espanjan aineen lisäksi tehdä psykan korvaustehtävä ja vielä lukea bilsaa. Mulla on siis bilsan korotus keskiviikkona loman jälkeen. Odotin siitä kokeesta jotain ysiä ja sillain, että kasi olisi vielä mennyt, mutta ei. Tietenkin siellä paperissa pitää olla seiska. Ei kai se muuten oo huonosti ollenkaan, mutta se miten mä aattelin että se olisi mennyt ja kuinka paljon mä luin siihen niin olis tehny mieli vaan heittäytyä lattialle huutaan. Sitte tajusin, että ei. Ja olishan mulla ollu korotettavana kyllä muitaki aineita, ussan 6 +, hissan 6 + ja fyssan 6 ½. Toisaalta fysiikasta tuli se seiska todistukseen ja se riittää mulle siitä aineesta, samoin ussalla ei oo väliä, yritän saada tästä kurssista ehkä sitten paremman, jotta keskiarvo nousisi. Hissa nyt meni huonosti jos sain kerran esseestäkin 1 - pistettä ja maksimipisteet siitä olisi ollut 6. Että näin meillä, ihmettelen vielä että miten onnistuin repiin siitä niin huonot pisteet, koska kirjotin kuitenki sivun ja vain suurimmaks osaks asiaa. Joo kyllä sieltä puuttu asioita mutta ei kai ny niin monen pisteen edestä... No aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Ja nyt tekään ette saa hetkenkään rauhaa koulujutuista kun ajattelette vaan niitä tän postauksen lukemisen jälkeen 8)

Viime viikon perjantaina en ollut ratsastamassa koska oli Katrin wanhat mihin mun piti mennä katsoon, mutta luulin että ei ollut kyytiä vaikka todellisuudessa joku Katri ei tajunnut ilmottaa mulle että ne piipahti kotona välissä... No nukuin sitte sen ajan onnellisena kotona. Sitä edellisenä perjantaina oli koulutunnin tyyppinen ja painoin Hönöllä meneen onnellisena ilman jalustimia. Kaikki mitä jäi mieleen :D Tänä perjantaina oli taas onneksi tunti, ja mulla olikin jo kova ikävä hevosen selkään ! Miten voikin kaksi viikkoa olla niin tuskallisen pitkä aika.. Ja meillähän oli sitten ilman satulaa - tunti. No en tippunut ! Ja tästä se tasapaino alkaa vain paranemaan :)

Vanhoista puheenollen, yritän tässä miettiä kuumeisesti, mitä mä teen mun vanhojen kanssa. Haluaisin kyllä tanssia, mutta toisaalta pelkään että en jaksa sitä stressiä siitä ja en opi tansseja + tanssiminen kaikkien katsottavana jännittää kamalasti. Toinen ongelma on, että mulla ei ole hajuakaan kenen kanssa voisin tanssia.. No, onneksi tässä on vielä vuosi aikaa, mutta tuntuu siltä, että melkein kaikki meidänki luokalta on jo valinnu parinsa. Onneks ainakaan mun kaverit ei vielä oo :D

Mutta hei, don't you worry ;)